torstai 30. marraskuuta 2017

Arjen inhoa osa 3: Lenkkeilyä narussa ja ilman narua


Ihania lenkkejä, ihanien kavereiden seurassa ja ihanassa säässä :)


Ah, ihana kamala lenkkeily. Aiemmin olen pitänyt Kooan kanssa hihnakävelyistä mutta nykyään hihnoihin liittyy aivan liikaa tunnetta. Ja negatiivista sellaista. Rinin takia hihnalenkkeilystä on muodostunut koko meidän perheelle iso musta peikko jota vältellään. Ei ne metsälenkitkään ole olleet kovin rentouttavia kun Rin hyökkäilee Kooan päälle mutta tässä asiassa on päästy eteenpäin! Aloitetaanpa perinteisellä hampurilaismallilla :)

Olen tehnyt nyt noin puolitoista vuotta töitä Rinin autosta poistumisen kanssa. Lähtötilanne oli se että Rin hyökkää häkistä ulos ja suoraan Kooan päälle. Ei siis hampaat edellä mutta ottaen voimakkaan kroppakontaktin ja alkaen hammastella ja hyppiä Kooan edessä. Ei kiva. Mulla meni lopulta tähän lopullisesti hermo ja aloin tehdä asialle jotain. Joten alkuun Rinin tavoite oli mennä maahan häkissä (ilman käskyä) ja tästä sai luvan tulla pois. Kooa siis otetaan aina häkistä ensin koska jos Rin tulisi ulos ekana niin Rin aloittaisi hirveän kohtauksen juoksemalla ja huutamalla. Meni muuten aika pitkään ajallisesti että Rin pääsi kyttäystilasta eroon ja kykeni mennä maahan! Mutta kun Rin tämän hiffasi mielentila naksahti myös asteen verran paremman suuntaan. Nyt menee maahan pääosin aina, viimeistään siinä vaiheessa jos häkin ovea alkaa vähänkin sulkemaan merkiksi että seisaallaan ei ole ulos tulemista.

Seuraava vaihe oli Rinin vauhdin hidastaminen. Tämä se vasta olikin pitkä, useita kuukausia kestävä projekti. Rin ei saanut enään lähteä häkin mattoa rullaavalla vauhdilla mutta alkuun sallin että kiihdyttää vauhdin heti kun tassut tulevat maahan. Jos vauhti oli järjetön, käskin Rinin takaisin häkkiin jota kilttinä koirana totteli kyllä hyvin. Kun tämä alkoi sujumaan lisäsin vaatimuksen vauhdin pienentämisestä. Pienin askelin ja piiiitkän ajan kanssa Rinin vauhti alkoi hidastumaan. Alkuun Rin joutui palaamaan häkkiin jopa kymmenenkin kertaa mutta loppua kohden riitti ehkä kerran tai kaksi.

Seuraavaksi vasta pääsin Kooan koskemattomuuskieltoon. Ja tähän vasta tänä kesänä, koko homma alkoi kesällä 2016. Jos Rin menee Kooan iholle niin häkki heilahtaa. Edelleen muutkin vaatimukset pitävät paikkansa eli vauhtia ei saa olla liikaa. Nyt on päästy jo kevyen laukan vauhtiin.  Hyvin Rin on jättänyt Kooaa rauhaan, saattaa vähän kurkistaa kun ohittaa tai haukahtaa mutta ei enään törmäile. Kooa varmasti tykkää myös tästä muutoksesta kuin myös ihmisten hermot..

Ja koska tämän pitää olla etenevä niin taas Rin joutui vaikean paikan eteen! Kun edelliset sujuivat hyvin niin aloin vaatimaan Riniltä käsikosketusta häkissä. Ensin maahan, sitten täp. Ja tämä sellaisella ilmeellä että Rin keskittyy. Rin herkästi tarjoaa "vähän sinne päin täp" mutta näitä ei hyväksytä. Sitten saa mennä ja taas edelliset säännöt pätevät. Kohta tuli mukaan nenäkosketus myös heti kun Rin on tullut häkistä alas. Ja taas aivot mukana oleva kosketus, etenkin tässä Rin pyrkii luistamaan mutta joutuu häkkiin jos ei keskity. Noin kuukausi sitten otin mukaan myös sen että kun Rin on tullut autosta alas niin pitääkin mennä maahan ja olla siellä (rennosti) sen aikaa että olen saanut häkin ja takaluukun suljettua. Tästä vielä nenäkosketus ilman kohellusta ja sitten saa mennä. Huh! Hengästyttää eikö :D Mutta Rin on vastannut todella hyvin tähän projektiin ja jutun idis on ollut myös se että Rin ei siis saa mitään aineellista palkkaa vaan palkkana toimii se mitä Rin haluaa  tällä hetkellä kaikista eniten eli päästä juoksemaan metsään.

Sitten vähän ikävämpään ja siihen puoleen mikä ei vaan ota onnistuakseen eli hihnalenkkeily. Rin edelleen saa isojakin haukkukohtauksia. Rin ei haluaisi lenkkeillä kävellen eteenpäin vaan jos saisi valita niin juoksisi miun ympärillä isolla ympyrällä. Pyrkii jatkuvasti ravaamaan edestakaisin hihnassa. Tästä olen blogissa maininnut hyvinkin usein ja tätä olen yrittänyt ratkoa monilla eri konsteilla. Rinillä on käsky jolla pitäisi kulkea takana mutta tämä on hyvin konflikti tilanne koska Rinin jalat ei vaan pysty kulkemaan hiljempaan ja Rin näin joutuu aina edemmäs mihin oli käsketty. Nyt on lenkkeilty Jirkan ohjeen mukaan niin että Rin on vetovaljaissa ja -vyössä kiinni. Tämä aiheutti alkuun huutoa kun tilanne oli erilainen ja Rin meinasi ravata taas eteen ja taakse ja käskin Rinin etenemään. Haukkua siis piisasi. Jirkan ohjeen mukaan myös Rin joutuu laittamaan itsensä päätämyöten maahan ja rauhoittumaan tässä. Eli nyt aina kun haukku tulee  niin käsky käy maahan ja tässä ollaan hetken. Ylös pääsee vasta luvalla, ei saa reagoida miun liikkeisiin tai hihnan käsittelyyn. Lenkkeily on siis hyvin hankalaa ja stressaavaa. Miun pitää olla myös kokoajan tietoinen ympäristöstä. Jos jostain kuuluu kummallinen ääni en missään nimessä saa kääntyä katsomaan tai tiedostaa ääntä. Rin käänty heti minuun päin ja katsoo miten reagoin. Jos vähääkään annan ymmärtää että ääni kummastuttaa itseäni niin Rin saa kohtauksen. Tosin Rin voi saada kohtauksen vaikka en ääneen reagoisikaan, usein tällöin vaan rauhoittuu nopeammin. Jos Kooa reagoi ääneen niin silloin Rin saa taas kohtauksen. Tällaisissa tilanteissa sallin pienen pöhähdyksen tai haukahduksen.

 Tässä videokuvaa meidän kolmannesta valjaslenkkeilystä kun Riniä ei mitenkään "rauhoiteltu" ennen lenkkiä ja Rin saa toteuttaa itseään. Aika tuskallista.. Seuraavan kerran samaan matkaan meni meiltä noin 20 minuuttia kun pyysin Riniä laittamaan pään maahan joka kerta kun haukahti.


Rin reagoi voimakkaasti myös jos haistaa että tästä on äsken mennyt koira. Silloin alkaa sinkoilu ja alkaa tulla sellaista jatkuvaa "äh-äh-äh-äh" -ääntä joka sitten eskaloituu haukuksi. Rin myös hyvin muistaa ne kohdat missä on tapahtunut jotain ja reagoi kiihtymällä myös niihin paikkoihin. Haukkukohtauksia aiheuttaa usein myös kehut. Ja hihnan kiristyminen. Ja useinhan käy niin että Rin itse kiskaisee  hihnan kireäksi.. Vetovaljailla tämä on sinällään poistunut kun Rin saa purkaa itseään kiskomalla vaan eteenpäin ilman samanlaista hihnan kiristymistä. Rinhän ei myöskään kykene kakkimaan hihnassa. Eikä aina pissaamaankaan. Hyvin harvoin se kakka tulee hihnassa ollessaan, jos päästän Rinin irti niin kakka tulee yleensä alle 10 sekunnissa. Mutta sitten hihnaan kiinnilaitto aiheuttaa kohtauksen. Ja jos Rin on vapaana ja laitan Kooalle hihnaa niin Rin haukkuu ja juoksee meidän ympärillä. Jos Rin on ensin hihnassa niin käy hyökkäilemään Kooan päälle ja haukkuu. Siksi on siis helpointa pitää vaan molemmat koirat hihnassa..

Talvi tuli tännekin
 Ei se Kooakaan ihan mikään helpoin lenkkikaveri ole/ollut. Kooa kun alkoi kasvaa pennusta nuoreksi urokseksi niin saatiin hihnakoulutusta harrastaa myös Kooankin kanssa. Hihnaräyhäämistä esiintyi paljonkin mutta tämä saatiin pitkäpinnaisella koulutuksella kuriin. Kastrointi on myös auttanut asiaan. Silti Kooa käy usein tuijottamaan vastaantulijaa ja tuntuu odottavan miten toinen koira reagoi. Jos komennan Kooaa niin Rin saa entistä kovemman paniikki hepulin. Jos en komenna niin Kooa taas uppoutuu syvemmälle tuijotukseen ja pullisteluun. Ja taas Rin ottaa asiasta itseensä. "Pois" -käsky on nykyään toiminut aika hyvin niissä tilanteissa kun Kooa aloittaa tuijotuksen.

Joskus toki hihnalenkkeily sujuu hyvinkin :) Sitten jos Rin nostaa hännän pystyyn niin silloin Rin on hyvässä mielentilassa. Tätä tapahtuu hyvin harvoin kylläkin mutta siitä jaksaa aina olla todella iloinen. Koirakaverit lenkeillä aiheuttavat myös haukkukohtauksen joten vältän useimmiten lenkkeilyä muiden seurassa jos vaan pystyn. Olen kokeillut muutamaan otteeseen myös sitä että en kommentoi Rinin huutoa mitenkään. Tämä on joka kerta tehnyt sen että Rin kiihtyy vaan entistä kamalammaksi. Usein olen antanut Rinin huutaa hetken ja sitten kertonut että nyt riittää. Se on toiminut myös ihan ok konstilta. Kotoa kun lähdetään niin tärkeintä on lähteä rauhassa. En saa komentaa Kooaa ja ulos lähtö pitää olla selkeä eikä tavaroita saa olla hukassa. Jos Rin haukahtaa niin palaamme takaisin kuistille. Tässä hetki ja uudelleen yritys. Otan tietyn kohdan, yleensä se on omalta pihalta poistuminen, jota ennen Rin ei saa haukkua. Aina palataan kuistille. Ja istutaan siellä tai käydään makuulle.

Sitten niihin mukaviin asioihin välillä :) Kävimme treenaamassa Paulan kanssa hallilla. Rin oli todella kivalla tuulella ja työskenteli hyvällä vireellä. Otin kiertonoutoa, tässä oli merkin kierto vähän laajentunut (yllättäen..) joten pistin ohjurit. Alkuun Rin hidasti hiukan merkin kierron jälkeen mutta lopulta vauhti säilyi hyvänä. Sitten suuntia ja pariin kertaan Rin meni vikaan. Muutoin hyvin. Pientä ruostetta tässäkin odotettavasti. Sitten tehtiin sitä ällöttävää tyhjälle lähetystä pääosin palloille ja yritin vielä lähettää vähän paikkaa vaihtaen hyppyesteen vierestä mutta tämä ei mennyt ihan putkeen. Tai kirjaimellisesti meni putkeen. Rin juoksi ensin vanhalle paikalle ja kun tämä ei kelvannut niin seuraavaksi ylitti hypyn ja juoksi perällä olevaan putkeen. Sen verran hauskaa taisi olla agilitytauon jäljiltä että Rin yritti toistamiseen samaa.. Tästä jo sanoin että soo soo.

Tein myös kokeen Rinin palkkauksen suhteen. Olen kotitreeneissä yrittänyt nostaa Rinin päätä ylöspäin niin että ensin vaadin Riniltä käsikosketuksen ilman käskyä. Sitten Rinin pitäisi tehdä uudestaan  käsikosketus pääosin juuurikun olemme lähteneet liikkeelle, joskus vähän myöhemmin. Kotona tätä tehdessäni ilta/aamuruoalla välillä tein palkatta. Kerran huomasin että kun palkkasin pelkästään sosiaalisesti niin Rin hakeutui (itsenäisesti) perusasentoon paljon nopeammin ja täppäsi paljon voimakkaammin ja paremmalla asenteella. Paula kuvasi treenin jossa ensin palkkaan ihan niinkuin normaalisti palkkaisin eli kehuja hieman ja sitten nami. Toisessa setissä pelkästään sosiaalinen palkka ja tulos oli sama kuin kotonakin eli Rin tuntui paljon kivemmalta sosiaalisen palkan jälkeen! Pitää alkaa irrottautua enemmän nameista ja leluista Rinin kanssa koska Rin selkeästi arvottaa sosiaalisen palkan hyvin korkealle. Paulan kanssa pohdittiin myös Rinin palkkaussuuntaa. Nythän jos palkkaan lelulla niin aina heitän sen eteenpäin jolle Rin juoksee paimenkoiramaisen matalana. Ja tätä mataluutta haluan siis seuruusta pois. Ja palkkaan niin että Rin pääsee tätä asentoa käyttämään. Hmmm. Voisi ehkä tehdä toisin :D Eli nyt siis kokeilen mitä tapahtuu jos palkka tulisikin olkapään kohdalta.

Alla videolla ensimmäinen palkallinen treenisetti ja sitten sosiaalisella palkalla :)



Kooaa kiusasin rallytokon saralla. Kooa joutui luopumaan esteestä ja putkesta. Seuruutin näiden ohi tai ihan putken suun viereen ja Kooa raukka joutui keskittymään pelkästään seuruuseen. Kyllä oli aivosolu ja sen kaveri ylityöllistetty! Tehtiin tätä sekä oikealla että vasemmalla seuraten. Paula myös keksi hyvän harjoitteen siihen että saadaan Kooan oikealla kääntymisiä paremmaksi. Olen Kooan edessä ja tässä "pyöritän" Kooaa myötäpäivään. Tämä on selkeästi jo näin hankala suunta Kooalle joten jos tällä treenillä saisi Kooan jalat yhteistyökykyisiksi pään kanssa ja tästä ajan kanssa siirrettyä liikkeen tapahtumaan myös perusasennossa :)

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Arjen iloa osa 2: pakkomielteet ja muut kummallisuudet

Olen aiemminkin tehnyt Kooalle IN/OUT -listat. Nyt käyn (taas) läpi molempien outoja pakkomielteitä ja kiinnostuksen kohteita. Ja näitä on ihan hirveästi! Kooa tuntuu olevan pakkomielteisempi kuin Rin. Ja jos Rinin käytös haittaa meidän ihmisten elämää ulkona niin Kooan pakkomielteet haittaa sitä sisällä. Eli missä tahansa ollaan niin hermot menee ;)

Pihahommat. Kooa on opettanut Rinin pahoille tavoille pihahommissa. Pitkään Riniä ei haravointi tai rikkaruohojen kitkeminen kiinnostanut mutta lopulta Rin päätti että asiassa on pakko olla jotain mielenkiintoista kun kerta Kooakin joka kerta on niin innoissaan asiasta. Nyt jos kävelen meidän pihavajaa kohti niin molemmat koirat on viivana ovella odottamassa että tuleeko sieltä harava? Entäs puutarhahanskat? Otatko säkin rikkaruohoille? Sitten molemmat elukat pyörivät ympärillä. Tai tekevät tappohyökkäyksiä haravaa kohden. Miksi, oi miksi?!?

Trampoliinin pomppijat. Muutoin tramppa ei kiinnosta koiria mutta kun sinne mennään pomppimaan niin alakautta pitäisi päästä seuraamaan pomppuja ja oi sitä iloa kun Rin keksi että trampalla olevia palloja voi paukauttaa alakautta! Tämä on luonnollisesti kielletty koirilta ettei vaan sattuis mitään.. Sitten voi juosta tramppaa ympäri kunnes ihminen on ilkeä ja käskee maahan.

Tehosekoitin. Tätä en vaan tajua sitten millään. Laite pitää niin hirveää mekkalaa että lapset juoksevat kauemmas mutta koirat juoksevat tassut parkettia raapien tehosekoitinta kyttäämään. Tämä on ehkä kaikista maanisin hullutus koska Rin hyppii kurreasennossa etutassuja pamautellen ja Kooa vinkuu ja kiihtyy kunnes pääsee haukku. Ja koirat tunnistavat myös sen äänen mitä tehosekoitin päästää kun siihen ihminen koskee ja silloin tullaan aivottomalla vauhdilla. Pienemmän reaktion aiheuttaa myös tietyn vetolaatikon avaus koska siellä on vatkain. Tämä on enemmän Kooan juttu ja Kooa seuraa silmä tarkkana myös vatkauspuuhia.

Katsokaa nyt Rinin valmistautumista tassuniskuihin :D

Vatkutin ja Kooa

Äänekkäät työkoneet. Kooa myös rakastaa esimerkiksi paineilmakompressoria. Ja naulapyssyä. Kooa voisi näiden äärellä viettää tovin jos toisenkin. Ja sitten kun mitään hommia ei tehdä niin laitteiden vieressä voi vaan maata ja odottaa milloin ne käynnistyvät. Sitten taas imuria Kooa inhoaa ja vaihtaa huonetta aina imurittomaan huoneeseen. Rin taas rakastaa :D Rin pitää laittaa imuroinnin ajaksi portin taakse koska muuten heiluu imurin edessä. Kerran mökillä oli otettu imuri valmiiksi lattialle niin Rin seisoi ja tuijotti imuria noin tunnin. Lattiamoppi menee samaan imurikategoriaan eli tätä paimennetaan ja sähelletään sen verran että häkki heilahtaa.




Taskulamppu. Tämä on siis Kooan juttu, Rin ei näistä välitä tai vaan tajua. Kooa kuulee taas sen kun nahka koskee taskulampun vartta ja viimeistään jos painetaan sitä nappia. Kooa tietää myös taskulamppujen säilytyspaikat. Niin kotona kuin mummolassakin. Taskulampuiksi lukeutuvat kaikki valolaitteet paitsi onneksi otsalamppu. Tämä ei aiheuta tuijotuslamaannusta.



Äänekkäät pilpattimet. Nämä ovat jälleen kerran Kooan juttuja. Lasten kaikki ääntä päästävät taikasauvat, lelut ja pelit ovat Kooalle maailman parhaita. Niitä pitää kuunnella ja tökkiä. Ja juosta perässä ja olla ärsyttävästi tiellä kokoajan. Kooa tietää miltä taas kuulostaa kun Prinsessa Sofia -lautapelin ottaa kaapista käteen. Täällä on siis sellainen teekannu josta puhalletaan ilmaa. Kooasta ihan maailman paras laite ja tätä pitää vahdata.

Ilmapatja ja sen pumppu. Tämän hulluuden Kooa on tartuttanut Riniinkin. Molemmat tuijottavat ja vahtivat välillä äänekkäästikin pumpun toimintaa. Taas paikka on tiedossa ja kaapin oven avaus saa Kooan paikalle. Joskus Kooa käy ihan vaan muina koirina kurkkaamassa avoimen kaapin ja lipaisee pumppua että jos se edes ihan vähän pumppaisi.

Varjot. Sitten taas iltaisin Kooa tykkää kytätä heijastumia. Edellisessä kodissa ostettiin erilainen kattovalaisin koska halogeenit tekevät näitä heijastumia. Tämä helpotti tilannetta. Nyt meillä on taas kattoledit käytössä ja näköjään kahdessa vuodessa ongelma alkaa taas pahenemaan. Pitäisi siis lähteä lamppuostoksille! Usein Kooa rauhoittuu kun kieltää ja käskee poistumaan mutta välillä onnistuu piilossa tätä kyttäilyä harjoittamaan. Rin taas paineistuu kun Kooaa kieltää ja tulee kiehnäämään viereen tai vaihtoehtoisesti painuu sinne makuuhuoneeseen omaan soppiinsa. Kooa kiihtyy myös kun tabletti otetaan esiin, tämähän heijastaa kattoon kivan kuvion.. Samoin Kooa on tarkkana puhelimien ja kellojen kanssa, heijastus mahdollisuus tiedossa!

Ilmapallot. Tämä on ehkä hitusen enemmän Rinin juttu kuin Kooan. Kooa seurailee ilmapalloja mutta Rin osallistuu! Odotan vaan sitä hetkeä kun Rin saa puhkaistua pallon.. Rin osaa kyllä vielä nätisti tökkiä niitä joka ei kylläkään ole täysin sallittua mutta koska Rin on pieni ja söötti saa jotain asioita aina anteeksi. Heliumpallot eivät aiheuta samaa reaktiota.

Kakan keräys. Tää on ihan Rinin oma juttu. Rin menee ihan sekaisin kun kakkalapio otetaan käteen ja pihalta kerätään pökäleet parempaan talteen. Entisessä kodissa ne heitettiin aidan yli ja tämä oli Rinistä mielettömän kivaa seurattavaa. Nyt vaan pyörii tiellä. Jos lenkillä kakka tipahtaa polulle niin sen siitä poistaminen on hankalaa kun Rin haluaa seurata lentävää pökelettä.

Purukumi. Kooa ei voi sietää että joku syö purukumia tai on niin inhottava että puhaltaa siitä palloja! Kooan voi tällöin löytää jostain muualta kuin purkan syöjän läheltä.

Amme. Kooa onnistuu bongaamaan ne hetket kun lapset menevät ammeeseen kylpemään. Nykyään paljon harvemmin kun amme pienenee samaa tahtia kun muksut kasvavat. Mutta Kooa olisi mielellään katsomassa vesiroiskeita ja koska ei pääse niin juoksee kahden kylppärin oven väliä että jos aina toisesta sittenkin kuulisi paremmin..

Pukimet. Kooa tietää milloin ulkona on koiranilma. Silloin on riski että joutuu pukupuuhiin ja tämänhän ei Kooalle sovi. Kooa jättäisi myös vaikka treenit väliin jos on riskinä että BOT pitää laittaa päälle. Riniä ei takit haittaa! Heijastinliivistä Kooa ei ole päättänyt onko se pop vai not.

Outoja asioita tapahtuu myös kun koirat saavat luita tai lelun. Luut pitää olla _täysin_ samanlaiset. Muuten ei kelpaa kummallekaan luu koska toisella on _aina_ se parempi! Kumma juttu että vaihtamalla ei parane :D Rin ei aina syö luuta heti kokonaan ja sitten Kooa kyttää tätä luuta mahdollisesti päiviä. Kooa tietää että se on Rinin ja välttää kontaktia luun kanssa. Joskus Kooa rohkaistuu ja ottaa luun suuhun mutta sitten muistuu mieleen Rinin äkäinen naama ja luun syönti lopetetaan. Sitten kun minä kyllästyn tähän luuleikkiin niin sanon Kooalle että saa syödä ja silloin Kooa uskaltaa pistää luun poskeensa. Ja sitten ne lelut. Justiinsa annoin Kooalle vinkulelun. Riniäkin kiinnosti ja välillä annoin lelun Rinille. Jolla olikin siis ajatus vaan että Kooalla ei saa olla hauskempaa kuin Rinillä, ei Riniä lelu kiinnostanut. Otti lelun ja vahti sitä. Annoin lelun takaisin Kooalle joka antamuksella pisti possun vinkumaan. Kas kun kävi niin että leikissä possu lennähti Rinin suuntaan. Kooa ei uskalla mennä perään ja Rin käy hakemassa lelun ja jatkaa murinaa ja vartiointia sekä näyttää ilkeältä. Ymmärrä nyt sitten näitä. Muutenkin Rin tykkää kytätä muiden leluja ja joko varastaa niitä tai ihan vaan mielipuolena juosta kaverin (ja sen lelun) ympärillä.



Rin sanoo Kooalle että lälläslää, sulla ei oo enään hauskaa

Kooa ei ymmärrä tällaista ilkeyttä

Sitten vähän näitä normaaleja asioita loppuun! Kooa teki oikeiden koirien hommia mitä nyt kotipuuhiltaan kerkesi. Kooa kävi rallytokokisassa saaden sen viimeisen hyväksytyn voittajaluokasta! Nyt päästään pohtimaan MES-juttuja oikein todenteolla, kivaa :) Kooalle 97p. 1. sija ja RTK3. Rata meni todella kivasti omasta mielestä ja oli vähän että joko se loppui?!? Kooalla oli nyt myös käytössä molemmat täyskääntyy liikettä ajatellen virittely "Sit tulee pois" ja lisäkäskynä käännöksessä myös "Pois". Toimii! MES-liikkeistä yksi haastavimmista tuntuu olevan oikealla paikallaan käännös oikeaan. Kooa ei vaan ymmärrä että peppua pitää nostaa ja jos ymmärtää sen niin herneet ei riitä siihen että voisi sen pepun laittaa takaisin maahan. Voivoi.. Rin treenasi myös tänään pitkästä aikaa tokoa. Oli ihan kiva. Tehtiin ohjatun suuntia, seuruun aloitusta niin että Rin ei nyökyttelisi päätä alussa ja pienesti kaukoja. Samalla tsekattiin myös Lappeenrannan uusi lämmin halli, ihan passeli. Kiva kun ei ollut agilityesteitä tokon tiellä ;)

Tässä Kooan rallytokoradat lokakuulta ja marraskuulta :)


Kooan mitali ja palkinnot!


Rin täytti myös 4 vuotta ja tässä Rinin synttärikakut

lauantai 11. marraskuuta 2017

Ihan tavallista arkea osa 1: päivän rytmitys

Edelleen on aikalailla kaikki harrastelu tauolla. Rinin juoksut ovat siinä vaiheessa että tärpit ovat ohi ja meno talossa rauhoittunut. Kastraatti Kooa oli muutaman päivän ajan turhan kiinnostunut Rinistä, etenkin kun olivat käyneet ulkona, joten koirat olivat erillään työpäivät. Riniä ei Kooan lähentelyt kiinnostaneet vaan korvat luimussa pötki pakoon. Ihan hyvä taukoillakin tässä, Rin ei ole juoksujen aikaan koskaan näyttänyt parastaan. Ajattelin siis että voisin tarinoida meidän arjesta :) Miusta on kiva lukea miten muilla arki sujuu ja mitä sääntöjä ja vaatimuksia arkeen sisältyy. Niitä on aika paljon (ainakin meillä!) jos alkaa kirjaamaan ylös. Ja välillä on huojentavaa muiden blogeista lukea että arki ei aina ole (muillakaan) ruusuilla tanssimista. Rinin kanssa olen niin monta kertaa itku kurkussa lenkkeillyt ja miettinyt että mitä teen sen kanssa väärin.

Aloitan ihan aamusta! Rin siis nukkuu meidän huoneessa miun sängyn päädyssä. Lattialla jossa on hänelle kaksi pehmeää petiä. Tai siis sen pitäisi nukkua siellä, on senverran pirullinen otus että odottaa kunnes olen nukahtanut ja sitten hyppää muina koirina sänkyyn nukkumaan. Kun Henri tulee myöhemmin nukkumaan niin rapse vaan kuuluu kun Rin menee omalle paikalleen. Kooa odottaa into piukeana aamutervehdystä mutta joutuu odottamaan sitä sen verran että käyn vessassa. Rin onneksi ei halua tulla meidän makuuhuoneesta pois kun vasta kun sekä minä että Henri olemme nousseet. Jos aamu on rennompi eli useampi kuin yksi ihminen herää niin molemmat koirat ovat riehakkaammin kerjäämässä huomiota. Rin on siellä missä Kooakin koska Rin haluaa kaiken huomion, tai ainakin sen mitä toinen just nyt saa. Jos rapsuttelen Kooaa niin Rin kiertää kehää miun ympärillä. On tehnyt tätä ihan pikkupennusta asti ja silloin toimin niin että Rin sai huomiota vasta kun kävi makuulleen. Alkuun siinä meni hyvin kauan aikaa jotta Rin malttoi pysähtyä mutta nyt Rin rauhoittuu yleensä jo parin kiekan jälkeen. Outo eläin.

Rin on ACEsuperissa joten Kooa esittelee. Tässä on Rinin makuuhuonesoppi. Ja hänen kaksi pehmeää petiä.

Aamulenkille koirat pääsevät sitten kun on lapset ruokittu tai vaihtoehtoisesti Henri on käyttänyt koirat ennen meidän muiden heräämistä. Onneksi on iso takapiha jossa koirat voivat myös tarpeen vaatiessa ulkoilla. Ruoka syödään lenkkien jälkeen. Aamuisin jos on aikaa niin saatan tehdä Rinin kanssa jotain pientä ruokajumppaa, Kooalla menee pakka nurin ruokakippojen kanssa joten Kooa on tästä vapautettu. Sen verran Kooa joutuu nykyään tekemään että saa ruokakipon luopumisen kautta. Tämä on vähentänyt kuolaamista.. Kooa saa myös ruokansa ensin. Pääosinhan koirat jäävät sitten aamupuuhien jälkeen yksin kotiin. Koska Rin on tuhma koira joka menee sänkyihin nukkumaan etenkin kun emme ole paikalla niin kaikki makuuhuoneet on suljettu meidän poissaolon ajaksi. Rin oli niin tuhma että alkoi nukkua myös lasten sängyissä ja se on kaikista viimeisin sallittu paikka nukkumiselle. Rin tästä ahdistuu koska ilmeisesti Rin on feromoninarkkari ja tykkää nukkua siellä missä on meidän hajua ja lastenkin tuoksut tähän kelpaavat jos parempaa ei ole tarjolla. Rin siis julmasti suljetaan pois makuuhuoneista ja näiden turvallisista koloista, nukkuu ehkä sitten sohvalla mutta parempi niin. Nyt olen Jirkan neuvosta tehnyt myös niin että olen laittanut Rinin omalle pedille miun yöpaidan, ajatuksena että tässä olisi Rinille mukavaa tuoksua. Juoksujen aikaan en ole kyllä tätä enään harrastanut..

Kotiin tullessa Rin on se joka hyppii ovea vasten korvat luimussa kurkkien kuka tulee. Ja pitää sellaista hirveää ujellusta. Kooa on fiksumpi ja jää kauemmas seisomaan koska sieltä kyllä näkee kuka tulee.. Koska usein tullaan muksujen kanssa kotiin niin alkoi nopeasti ottamaan kupoliin se että koirat häsläävät innoissaan eteisessä. Joten opetin koirille "Oma paikka" -käskyn joka meinaa sitä että on mentävä omille pedeilleen olohuoneeseen eikä niiltä saa poistua vasta kun on tervehditty. Kooa on tähän ehdollistunut jo niin hyvin että menee usein ilman käskyäkin pedilleen odottelemaan mutta Rin. Ei ihan onnistu ilman sähellystä ja useita napakoitakin käskyjä omalle paikalle meno. Pienestäkin ärsykkeestä myös ampaisee sieltä pois ja pitää ärsyttävää ulvomishuutoa. Tästä johtuen Rinille on myös näissä tervehtimisrituaaleissa tiukemmat säännöt. Kooalle siis sanotaan ensin heipat ja Rinin pitää odottaa pedillään. Kun on Rinin vuoro niin Rin ei saa nousta pediltä tervehtimään itse eikä reagoida siihen että laskeudun alas. Sitten vasta kun silitän niin Rin saa luvan alkaa häseltämään. JA sitähän Rin tekee! Kieppuu ja kierii eikä tiedä miten päin olisi. Ja huutaa. Voi olla että jossain vaiheessa tulee se hetki kun Riniä ei vaan tervehditä vaikka ajatus siitä tuntuukin julmalta. Jirkalta tuli ohje että Riniä pitäisi tervehtiä vasta kun Rin on kunnolla rauhoittunut. Toisaalta kun Rin on joutunut olemaan ilman makuuhuoneferomoneja päivän niin Rinillä on todella pakottava tarve päästä meidän makkariin. Kun avaan oven niin Rin painuu omalle paikalleen eikä sieltä pois tule ellei jotain kiinnostavaa tapahdu. Joten miksi tervehtiä edes kun Rin on niin tyytyväinen makuuhuoneoikeudestaan. Mutta vielä ajatus tuntuu hassulta ettei sanoisi Rinille moikka. Kooan olemus on hiljalleen mennyt myös kiihtyneemmäksi mitä aikaisemmin. Ehkä Rinin habitus aiheuttaa tämänkin.

Tässä Kooan rakas peti sekä "Oma paikka".


Tässä Rinin ei-niin-rakas-ja-liian-pieni peti ja "Oma paikka".

 Koirat käyvät meillä kaksi kertaa päivässä lenkillä ja illalla vielä pissalla pihalla. Näin pääosin, ellei ole treenejä tai muuta tarvetta käydä ulkona. Yksin pihalla koirat eivät juuri viihdy enkä halua sitä p*askan määrää takapihalle mitä isompi ulkoilu sinne aiheuttaa. Kooa käy tarpeillaan pihan perällä mutta Rin taas. Sontii ihan keskelle pihaa. Outo eläin. Ja toisaalta Rin stressaa jonkinverran takapihalla oloa. Pahin on nyt ohi, alkuun reagoi haukkumalla ja paniikkijuoksulla siihen että joku sulki auton oven. Tai aivasti. Tai hengitti naapuripihalla. Nyt Rin saa näitä kohtauksia harvemmin ja myös lievempänä useimmiten. Jos joku kulkee pihan ohi tai kuuluu koiran haukahdus tms epäillyttävä ääni niin Rin käynnistyy. Kooa taas on niin mukavuudenhaluinen että tekee hommansa ja tulee istumaan terassille josko pääsisi jo sisälle.

Meillä koirat eivät saa olla pöydän alla kyttäämässä kun syömme. Tai tämä on siis ihanne. Etenkin Rin on jälleen kerran niin juoni eläin että onnistuu luikahtamaan sinne huomaamatta. Lapsilta aina sillöin tällöin tipahtelee tavaraa alas ja suru tulee jos koirat syövät tipahtaneet herkut. Pöydille meillä voi onneksi mitä vaan jättää, ne on molemmille tehty pentuna selväksi että pöydältä ei kannata mitään varastaa.

Lapsiperheessä koirien siivousapu on kyllä tarpeen. Jos jotain tippuu niin silloin voi tarpeen vaatiessa sanoa vaan "Oho!" ja partio saapuu putsaamaan. Koirat syövät meillä myös nahkeat kurkun päät. Ne kuulevat kun kurkkua aletaan leikata ja tämä ääni saa Rininkin juoksemaan makuuhuoneesta kytikselle. Usein olen niin kiltti että leikkaan vielä ylimääräisenkin siipaleen kurkusta jotta molemmat saavat osansa. Kun margariinipaketti alkaa loppumaan (eli Kooan mielestä about siinä vaiheessa kun neljäsosa on vielä jäljellä) niin alkaa Kooan kyttäyskausi. Kooa vartioi tarkasti margariinin menekkiä josko saisi tällä kertaa rasian nuoltavaksi. Rin ei tästä kiinnostu koska tämä on Kooan etuoikeus. MUTTA kun avataan uusi margariini niin tämä folionrepäisy saa Rinin kiirellä paikalle koska Rinin hommia on nuolla folio. Kooaa ei taas tämä kiinnosta :D Nykyään myös voipaketti aiheuttaa mielenkiintoa kun koirat ovat saaneet paperit nuolla. Tämä pitää suorittaa sulassa sovussa kielet vierekkäin :) Juustopaketin avaus on myös juhlahetki kun koirat saavat ensimmäiset nahkeat siipaleet. Näiden eteen joutuu usein tekemään kyllä vähän hommia.

Kun lapset laitetaan nukkumaan niin etenkin Rin pyörii usein mukana. Tulee ihan liki kun luen iltasatua lattialla istuen. Tai käy kurkkimassa ovella ja ohjaa eleillään keittiön suuntaan. On nimittäin iltapalan aika! Illalla alkaa myös Rinin läheisyydenkaipuu kasvaa ja Rin odottaa että pääsee sohvalle. Sitten Rin tulee ihan viereen ja mahtuu muuten älyttömän pieneen koloon nukkumaan. Sitten ollaan yhdessä ja nautitaan toistemme läheisyydestä <3 Kooa kunnioittaa meitä harvemmin sohvavierailuillaan. Ehkä pari kertaa vuodessa Kooaa kiinnostaa sohvalla olo. Etenkään ihokontaktissa. Kauempana voi olla. Iltapissalle Kooaa ei meinaa millään saada. Rinille riittää että aloittaa sanomaan "Menetkös pissalle" fraasia ja Rin on kiireenvilkkaa ovella vaikka olisi nukkunut syvääkin unta. Kooaa saa maanitella. Jos käskee niin Kooa toimii paljon hitaammin, siksi pitää olla kiltti ja kannustava. Rinille myöskään mikään ei ole este. Jos Henri on tiellä niin yli voi aivan hyvin kävellä. Jos tuntuu että ei malta mennä sohvalta alas niin sohvapöydän yli voi myös aivan hyvin mennä. Outo eläin.

Jos Kooa olisi Rin niin tässä hän makaisi ja nauttisi. Kooa ei nauti.

Koska arki on _hyvin_ isoa osa koiran arkea on mulle tärkeää että se toimii edes auttavasti. Rin on etenkin opettanut huomaamaan kuinka stressaavaa on se jos arki ei toimi. Ja kuinka paljon se vaikuttaa jo treeneihinkin. Rinin kanssa on todella ahdistavaa mennä kisapaikoille kun hihnan päässä vaan huudetaan ja riehutaan. Rinin arkilenkkeily vaatii oman blogikirjoituksen, sitä ei saa tähän mahtumaan joten jatkan meidän arjen purnaamista myöhemmin :) Myös oman kirjoituksen saa aikaiseksi Kooan ja Rinin oudoista pakkomielteistä ja inhokkiasioista! Mm. taskulampuilla, tabletilla, tehosekoittimilla, vatkaimilla ja sadepuvuilla on suuri merkitys meidän arjessa :D

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

GoGo KB ja voi Putti pientä


PITKÄSTÄ aikaa oli lenkillä sekä aurinko ETTÄ kamera :)

Kooalla menee hyvin :) Nyt ei olla tokoiltu reiluun kuukauteen ja Kooan takapään potkimisoireilu on loppunut kokonaan. Pissaa tippuu aina silloin tällöin, pitäisi alkaa nyt Kooaa jumppaamaan kun oirelut ovat hävinneet. Lihakset tuntuvat ihan hyviltä. Pitää kokeilla jossain vaiheessa aloittaa tokoilu uudestaan ja seurailla alkavatko takapään oireet sen seurauksena. Rinputin kanssa harrastajille ei kuulu hyvää. PK-koe oli jo varattuna marraskuulle mutta pitikin se perua. Juoksut. Voihan tylsyys! Laskujeni mukaan niiden olisi pitänyt alkaa vasta ensivuoden paikkeilla. Nyt jää sitten kokeet ensivuoteen ja voidaan siirtyä ainakin hausta talvitauolle. Jälkeä ehkä voisin Rinin kanssa ajaa.. Jos ei lumet pilaa metsiä.

Kooa kävi lauantaina rallytokokisoissa ja nautti selkeästi siitä että sai ensinnäkin olla yksin mukana ja pääsi monta kertaa autosta hommiin ja syömään herkkuja. Kooalle olen tehnyt nyt namista luopumista ennen sen syömistä. Tämä on ehkä vähän vähentänyt namin odotusarvoa ja rauhoittanut käytöstä. Kooaa tosin hieman harmittaa tämä hidastus palkan saannissa ETENKIN kun olen nyt vielä vähän heiluttanut kättä ja Kooa ei saa tähän reagoida. Säästyypähän miun sormet Kooan hampailta..



Kooa lähti radalla hyvin mielin ja ohjaaja hermostunein mielin. Yritin psyykata itseäni että olemme selvinneet juuri PKSM-kisoistakin hyvällä menestyksellä eikä siellä hirmuisesti jännittänyt mutta eipä auttanut. Hirmu ahdistus kun on olevinaan kiire ja ei muista kylttejä ja pitäisi muistaa kamalasti käsimerkkejä ja sääntöjä.. Ja tietenkin jännitystä lisää se että eihän me Kooan kanssa olla rallytokoa harjoiteltu kylttien kanssa tai rataa kun tehdään vaan pienissä pätkissä omasta päästä :D No Kooa suoritti radan hyvin ohjaajan jännityksestä huolimatta. Radalla oli hankalat kyltit eli molemmat kääntyvät vasemmalle ja oikealle. Tämä käännös on ollut Kooalle jotenkin hankala ja ensimmäisellä kerralla Kooa ei lähtenyt hyvin käännökseen joten tämän uusin. Toinen uusinta tuli kun Kooan piti vaihtaa puolta takaa vasemmalta oikealle. Tämä on ollut ongelmallinen kokeissa, seuruutan Kooaa liian lähelle kylttiä ja Kooa väistää kylttiä ja palaa vasemmalle. Sitten mentiinkin kieli keskellä suuta ettei tulisi muita mokia. Ja ei tullut. Toinen "Molemmat kääntyy samaan suuntaan" kyltti suoritettiin vähän räpiköiden. Sivulla pyörähdys on ollut myös välillä ongelmallinen kun tulee keskellä rataa mutta nyt Kooa suoritti sen mallikkaasti. Tästä suorituksesta saimme 88 pistettä ja sijan 2. Kyseessä oli Piirinmestaruuskisa ja meidän Imatran Kennelkerhon joukkue sijoittui pronssille :) Toinen IKK:n joukkue ottikin ykköspaikan!


Kutsuin koirat erikseen alas ja yllättävän hyvin Kooa malttoi odottaa omaa lupaansa



Miksi vaan pitää juosta kieli ulkona..
Olipa kiva kisata Kooan kanssa :) Ja kohta päästään kokeilemaan MES-luokkaakin! Kooalla tulee nyt kiva talvi kun ei tarvi yksittäisten tylsien mielentilatreenien kanssa mennä päivästä toiseen. Saa harjoitella jotain uutta. Tai ehkä pieni aavistus on että sen putken kanssa joutuu tekemään mielentilatreeniä.. Mutta ei pidä murehtia sitä vielä ;) Ratojen jälkeen kysyin vielä tuomarilta käsimerkeistä kun itselläni on ollut sellainen käsitys että ylemmissä luokissa ei enään saa huitoa. Mutta näinhän se ei ole! Saa huitoa just niin paljon kun tykkää kunhan vaan kroppa pysyy paikoillaan. Ja jalkojakin saa koukistella. Tämä tieto helpottaa meidän treenejä _hyvin_ paljon.

Meillä oli Imatran Kennelkerholla Jirka Vierimaa kouluttamassa toissa viikonloppuna. Kylläpä oli mielenkiintoinen viikonloppu! Pidin hirmuisesti hänen tavasta kouluttaa koiria. Kooan kanssa otimme osaa Leiki&Pelaa koulutukseen. Hain vähän erilaista ajatusta Kooan kanssa leikkimiseen kun Kooa käyttää niin voimakkaasti kroppaa että ei tee vanhukselle hyvää tämänlainen. Harjoiteltiin sitä että Kooa toisi aina lelun käteen ja tästä joko uusi lelun heitto tai luovutus. Palkkasin luovutusta namilla tässä Kooa vaihtoi mielentilan nopeasti niin että lelu oli se pakollinen noudettava asia jotta sai lihapullaa. Kooa siis haki lelun ainoastaan kun kehotin. Sitten tehtiin niin että Kooa sai vetää vähän lelua, alkuun mieli pyöri lihapullan ympärillä mutta sitten alkoi leikki maistua ja nyt ei leuat enään irronneetkaan lelusta helpolla.. Ja sitten heitin lihapullaa irroituksesta palkaksi niin taas muuttui lelun hakeminen pakkopullaksi. Voi Kooaa :D Sitten Kooa joutui Jirkan valvovan silmän alle ja luopumaan lihapullakädestä. Olipas hankalaa. Kooa kokeili vähän kaikkea, haukkumista, peruuttamista, raapimista jne.

Rin osallistui sunnuntaina treenikuplakoulutukseen. Tässä suunniteltiin treenit niin että päätettiin toistojen määrä ja suoritettiin liikkeet jonka jälkeen Rin meni pienelle tauolle ja sitten toistettiin. Sarjoja tehtiin haluttu määrä. Treenattavana asiana otin Rinille perusasentoon hakeutumisen ilman käskyä. Suunnitelmassa oli ensin laittaa Rin makaamaan "Käy" -käskyn alle ja tästä yhdessä siirtymäkäskyllä kentälle ja otan itse suoritusasennon ja kun Rin hakeutuu perusasentoon niin heitän palkan kauemmaksi ja asennoin itseni taas suoritusasentoon. Annoin myös apuna alkuun Rinille sivulletulokäskyn ja tämä piti antaa silloin kun Rin ottaa heitettyä palkkaa suuhun. Ensimmäisestä viiden suorituksen setistä Rin suoriutui hyvin. Seuraavassa annoin vähemmän käskyjä ja alkuun Rin teki hyvin mutta sitten alkoi jäätymään ja eikä tarjonnut yhtään mitään kun Rinin ajatus katkesi. Kolmas ja viimeinen settikin meni huonosti kun Rin jäätyi. Sitten Rin autoon ja suunniteltiin seuraava kuplaharjoitus. Nyt vaihdettiin Rinille viisi kolmen toiston sarjaa. Ensimmäinen perusasentoon hakeutuminen oli aina hyvä ja nyt kokeilin leikittää Riniä myös lelulla tai jahtauttaa lihapullalla ennenkuin Rin saa syödä sen. Tämä aktiivisempi oma osallistuminen toimi paremmin ja Rin tarjosi huomattavasti paremmin käskyttä perusasentoon tuloa. Myös lyhyemmät sarjat toimivat hyvin. Hauska harjoitusmuoto :)

Paljon tuli viikonlopussa opittua uutta! Ja koska itse järjestin koko homman niin olin tietty koko viikonlopun paikanpäällä seuraamassa muidenkin suorituksia. Kovin opettavaista. Lauantaina meillä oli myös luento "Palkkio vai helpotus?". Luennolla käsiteltiin koiran oppimista ja vaikuttaako tarjottu palkka koiralle enemmän positiivisen vai negatiivisen vahvisteen kautta. Esimerkkinä oli että jos koira on hirmu nälkäinen ja syömisen tarve on suuri niin saatu ruoka toimii helpotuksena eikä ole välttämättä palkitsevaa. Koira voi myös olla turhautunut eikä keskity tehtävään. Itsehän kun tein Kooan kanssa jälkeä niin ajattelin alkuun että Kooa varmasti tekee jälkeä paremmin kun on nälkäinen mutta sitten huomasin että Kooalle tulee jäljestä hirmu tärkeä eikä Kooa nälkäisenä keskity. Sittemmin olen ruokkinut aina molemmat koirat ihan normaalisti oli sitten treenejä tai koesuorituksia edessä tai ei.

Hyvänä esimerkkinä ja muistutuksena siitä miten tärkeää on että vihje tulee ennen reaktiota (eli siis ensin kehu ja sitten käsi taskuun) oli Pavlovin koirista jotka saivat ensin ruoan ja sitten kuulivat kellon kilkatuksen. Toistoja tuli  noin 400 kertaa eikä kellon kilkatus kuitenkaan tämänkään jälkeen ollut koirille niin merkittävä että olisivat alkaneet kuolata. Ensin kehu, sitten liike! Kuplamalliin liittyen koiran oppimisesta uutta oli se että koira oppii eniten siinä vaiheessa kun palkkaus loppuu ja ennen seuraavan liikkeen alkua. Eli käskysana pitäisi sanoa juuri kun koira on irrottamassa lelusta tai syömässä namia. Esimerkiksi jos koira lelusta irroituksen jälkeen aina ehtii tarkkailla ympäristöä voi tästä tulla helposti jatkuvasti toistuva rutiini. Mielenkiintoista! Koiralla pitäisi myös olla sopiva stressitaso koulutuksessa, korkea stressihormoni nopeuttaa oppimista mutta jos sitä on liikaa oppiminen hidastuu! Hankalaa :D Pitäisi siis tunnistaa keinot millä sopiva stressitila on saatu aikaan.

Sitten Rin otti vielä lopuksi Jirkalta yksityiskäyttäytymistunnin. Ylläri, ylläri, aihe oli hihnakäytös! Jirka opetti Rinin laittamaan pään maahan. Tässä piti olla tarkkana että Rin ei itse hyökkää annetun namin suuntaan vaan malttaa odottaa. Jos Rinillä menee kuppi nurin hihnassa niin ihanneajatus olisi se että jo hihnan kiristyminen olisi merkki Rinille mennä pää maassa makaamaan. Riniä pitäisi myös kehua kun tarjoaa sellaista normaalin koiran kävelyä. Rin oppikin nopeasti tarjoamaan päätä maahan ja alun harjoittelun jälkeen otettiin Kooa mukaan autosta. Rin samantien hyökkäsi Kooan kimppuun :( Pahinta Riniä siis.

Tässä niinpäin että Kooalle pitkä hihna ja Rinille lyhyt. Jos menee jälleen kerran kuppi nurin niin Rin ihan lyhyelle ja kävellään hyvin hitaasti. Jännää, olen enemmän pitänyt Rinillä pitkää hihnaa ja Kooalla lyhyttä.

Tänään pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan hihnalenkillä näitä toimintamalleja. Sisällä olen vahvistanut Rinille päänmaahanlaittoa ja liittänyt siihen käskysanan. Ja nyt liitän siihen sen että vaikka heiluttelen namia nenän edessä niin Rin ei saa liikuttaa päätä tai jos itse liikun niin pitää olla paikallaan. Tämä on mennyt Rinillä hyvin kaaliin. Jirkan neuvo oli myös laittaa Rin vetovaljaisiin ja miulle vyö sekä joustoliina lenkille, tämä voi tyydyttää Rinin jalkojen tarvetta liikkua. Kooa oli fleksissä ja Rin valjaissa. Alkuun mentiin huudolla kun Rin ei uskaltanut eikä ymmärtänyt mennä edellä. Mutta kun päästiin pururadalle niin Rin rauhoittui ja otin itse muutamat juoksuaskeleet ja kehuin kun Rin veti. Muutenkin kehuin Riniä kun vähänkin veti. Ja myös yllättäen Riniä EI haitannut että Kooa meni välillä edelle. Taas jos kulki kivasti niin pyrähdin juoksuun ja kehuin Riniä ja Rinhän VETI. Niin kovaa kun pienellä kropallaan pystyi ja selkeästi nautti tästä. Jos Rin alkoi kiihtymään normaalista kävelystä niin käskin Riniä laittamaan pään maahan ja tästä tehtiin muutama toisto. Kooa on muuten yllättävän hyvin tajunnut pysyä kaukana eikä tule kerjäämään nameja. Tämä hyvä. Mietin myös kotiintullessa että ehkä kun Rinillä on ollut pitkä hihna (tai lyhytkin) ja Rinin jalathan aina vie Rinin asioihin minne pää ei halua niin Rin ahdistuu kun "joutuu" menemään edellä. Nythän kävi niin että Kooa otti johtopaikan ja kaikki möröt vastaan ja vaikka Rinin jalat halusivat mennä edelle niin pään ei tarvinnut kun hihna stoppasi :) Näitä lisää!!



tiistai 10. lokakuuta 2017

Häpi, häpi, HK1 Rin


Hirmu vähän kuvia, ei ole ollut aikaa tai kivaa ilmaa kannella kameraa mukana :(
 Koe on ohi ja se meni sekä hyvin että vähän huonommin :) Onneksi korjaustoimenpiteet ovat todennäköisesti kokemuksen kautta tulevia. Tärkein kaikista, Rin kesti paukut <3 Kesti vielä todella hyvin. Koe oli sellaisella kentällä missä paukut losahtivat sitten oikein kunnolla. Rin oli vielä päivän ensimmäisessä parissa niin en ollut kuullut miltä laukaukset kuulostivat ennen kun ne ammuttiin. Ehkä hyvä etten kuullut.. Treeneissähän Rinille on ammuttu niin että ampuja on selkeästi kaukana ja ne on ammuttu maata vasten liikkuen joka kerta kauemmaksi. Tämä on toiminut!

Kentälle meno ei ollut ihan parasta Riniä. Voi olla että tässä hämäsi hihna, enhän oikeastaan koskaan treenaa niin että Rin on hihnassa. Rin aloitti paikallaolosta. Ihan hyvä koska näin ollaan paljon treenattukin. Rin pisti kyllä stopit päälle vähän ennen paikallaolo laattoja. Tiesi että kohta pamahtaa.. Tuli yhdellä kehotuksella kyllä hyvin mukaan ja nopea maahan. Sitten sainkin jännittää :) Rin haukahti toisen koiran luoksetulossa ja jokaisessa noudossa. Uskoisin että tämä johtuu epävarmuudesta kun toinen koira tulee kohti. Tämä treeniin.. Nopea ylös vaikka treeneissä ei ole noussut ekoilla. Oli kyllä ihan lentoon lähdössä olevan näköinen, korvat höröllään vähän enemmän kuin normaalisti.

Siirtymä tästä seuruuseen hyvä. Seuruu oli taas Rinmäisen kamalaa, kontakti tippuili ja tätä korjasi välillä yliyrittämällä kontaktia niin että poikitti ja oli tiellä. Josta johtui se että tökin Riniä ja taas Rin pudottaa kontaktin.. En huomannut että paukut olisivat vaikuttaneet <3 Henkilöryhmä hyvä. Tästä arvosana Hyvä. Liikkeestä istumisessa meni kyllä pirun nopeasti maahan. Puutteellinen. Liikkeestä maahan meni myös hyvinkin nopeasti maahan, luoksetulossa alkoi kaartamaan suoraan sivulle mutta korjasi sitten eteen ollen kuitenkin vino ja vähän vino perusasento. Vauhti oli bueno. Erittäin Hyvä. Tästä taas siirtymä hyvä :)

Tasamaanouto oli vauhdikas ja jäi vähän kauas luovutuksessa, ei ollut yllätys. Perusasentoon siirtymä parempi ja suora. Erittäin Hyvä. Hyppynoudossa meno hyvä, kapulalle voimakas meno mutta arpoi takaisintullessa hypätäkö vai ei. Ponnisti läheltä ja osui voimakkaasti pressuun joka huojui muttei kaatunut. Luovutus kuitenkin suora ja samoin perusasento. Hyvä. Sitten heitin aavistuksen vinoon A-esteellä, Rin tuijotti kapulaa ja meni suoraan tälle eikä vaivautunut estettä ylittämään edes takaisin tullessaan. Tämä on aika harmillinen virhe siksi että moniin asioihin saa paljon toistoja mutta erilaisia A-esteitä on aika rajattu mahdollisuus saada. Plus en viitsi montaa kertaa estettä yhdessä treenissä ottaa. Puutteellinen. Tästä virittelyt eteenlähetykseen ja Rin tiesi tasan mitä oltiin menossa tekemään ;) Rin lähti kuin luoti, korvat aerodynaamisessa asennossa. Kyseessä oli hiekkakenttä ja kun huusin maahan niin efekti oli aika hieno kun Rin jarrutti samantien hiekka pöllyten ja asemoi itsensä maahana. Taas hyvin napakka perusasentoon tulo. Tämä Erinomainen.

Tuomari kehui kovasti Rinin ja miun yhteistyötä :) Toki kun on Kooaa ohjannut niin osasin jo valmiiksi monet vaadittavat manööverit ja ne olen Rinillekin opettanut. Rin sai myös kehuja ajatustakin nopeammasta maahanmenosta ja siitä että eteenlähetys oli niin hieno että sellaisia harvoin näkee. Oli lopulta aika yllättävää kun tuomari antoi pisteiksi 63 ja arvosanaksi puutteellinen. Olin itse ihan hämmästynyt tästä. Kun vähän myöhemmin toivuin alkujärkytyksestä otin sääntökirjan esiin ja tavasin pisteytystä. Ajatteli että tässä on pakko olla joku virhe ja halusin tietää missä Rin on menettänyt noin paljon pisteitä. -20 pistettä oli tietenkin mennyt kahdessa epäonnistuneessa liikkeessä. Sattuipa niin että pisteet olikin vahingossa laskettu väärin ja loppusaldo oli 71 pistettä. Huh!

Esineruudussa ajattelin että lähetän Rinin ihan kuin Kooankin, sen mukaan miten tuulee. Tarpoessani vasempaan etukulmaan huomasin että sinne päästäkseen pitkin ylittää leveä joki :D Sen sai onneksi kiertää eikä ollut pakko yli hyppiä. Aluetta oli joen toisella puolella hyvin pienesti ja Rin näppäränä tyttönä pomppasi joen yli ja katosi alueelle. Kirjaimellisesti katosi koska kun itse olin kiertänyt joen ja päässyt seuraavalle lähetyspaikalle Riniä ei näkynyt. Yritin esittää että "Tiedän kyllä missä koirani on" ja kohta onneksi Rin tulikin näkyviin. Kutsuin pois ja tuli luokse. Tästä uudelleen lähetys ja Rin meni taakse josta lähti palaamaan takaisinpäin, puolessa välissä aluetta Rin veti jarrut lukkoon ja selkeästi sai hajun. Nosti esineen ja kun toi sen minulle niin tiputti ja nappasin sen sitten maasta. Tuomarilta huomautus siitä että sen joen penkalla oli lähiesine, johon Rin oli ilmeisesti reagoinut pienesti mutta vauhtia oli liikaa. Itse en tätä bongannut. Mutta tuomari ei tainnut bongata sitä että Rin tiputti esineen, Rin on ilmeisesti niin pieni että on ihan sama poiminko esineen Rinin suusta vai maasta :D Pisteitä 28 ja vähennykset siitä ettei reagoinut esineen hajuun.

Rin valmiina maastoon!
 Sitten maaston suuntaan. Alue oli kivannäköistä, aika pusikkoista. Laitoin Rinin ensin vasemmalle ja tänne teki hyvän piston, vähän kylläkin vinoon alueen suuntaan. Tästä lähetys yliheitolla oikealle ja Rin lähti vinoon alueen ulkopuolelle. Sain heti käskyn tuomarilta kutsua Rin alueelle ja pyysin Rinin pois. Tästä lähetin taas vasemmalle ja Rin eteni taaksepäin. Oikealle ja oli senverran pusikkoa että en nähnyt minne Rin etenee. Kun kutsuin niin Rin tuli keskilinjaa pitkin luokse. Oli kuulemma ampunut etukulmasta ulos ja ilmeisesti tehnyt hyvinkin laajan piston alueen ulkopuolella. Sitten taas vasemmalle ja nyt alkoi kyllä kuumottaa. Näin jo mielessäni kuinka etukulmat on tarkastamatta ja siellä makaa maalimiehet. 100 metriä on varmasti ihan kohta menty ja tämä oli sitten siinä. Miksi se ei niitä nosta? Onko käynyt luona ja jättänyt ottamatta rullan?

Laitoin oikealle ja Rin lähtikin etenemään aluetta noin 30 metrin kohdalta. Juoksi eteenpäin ja huikkasin pois. Ei tullut ja näin että nyt on 100 metrin paalun kohdalla (joka oli muuten vielä aika kaukana..) ja Rin on selkeästi hajulla. En olisi halunnut että Rin nostaa näin maalimiehen ja yritin aika tehottomasti kutsua pois mutta aivan turhaan. Rin painoi tästä alueella ja kohta tuli rullan kanssa <3 Rin malttoi hyvin pitää rullaa niin kauan että annoin irti käskyn ja sitten juostiin keskilinjaa pitkin piilolle. Tämä olikin sellaisen pienen kalliopainanteen alla jonne Rin kyllä näppärästi hypähti ja meni maahan (<3) mutta itse jouduin sinne kiertämään turvallisemman reitin kautta. Tuomarilta oli tullut määräys että koira ei saa mennä maalimiestä tervehtimään (!) joten otin Rinin tiukkaan hallintaan heti. Vaati kyllä kaksi käskyä.. Hyvällä yhteistyöllä päästiin keskilinjalle takaisin. Lähetys vasemmalle ja täältä löytyikin melkein suoralla pistolla seuraava ukko. Taas hieno rullan tuonti ja reipas näytölle meno. Nyt olikin umppari kyseessä ja täällä Rin jäi seisomaan. Hallintaan taas kaksi käskyä.
OHI ON!
 Ihan mahtava suoritus Riniltä! Ei ohjaajalta ;) En luottanut yhtään Riniin vaan taas itse päättelin missä maalimiehet olisivat. Eivät muuten olleet etunurkissa vaan yksi oli vielä 100 metrissä. Tästä sainkin noottia että ei sitä koiraa tarvitse viiden metrin välein pistottaa. Ja tasan niin teinkin. Aivan liikaa pistotusta ja tuomarikin sanoi että turhaan murehdin niistä etukulmista kun koira etenee niin paljon taaksepäin että jos sinne olisi joku jäänyt niin olisi kyllä noussutkin.. Ensikerralla lupaan taas olla parempi :) Molemmat ilmaisut Erinomaisia, pistevähennykset tottelemattomuudesta ja yhteensä 165 pistettä täältä.

Tämä tiesi Rinille uuden koularin eli HK1, pistein 264 ja 1. sijalla. Olen kyllä niin ylpeä Rinistä. Siitä miten kesti paukut ja miten hienosti suoritti maaston. Ajellessani kisapaikalle miuta jännitti. Sitten tajusin että tämä on itseasiassa juuri sitä mitä olen Riniltä halunnut ja mihin tarkoitukseen olen Rinin ottanut. JA nyt _vihdoin_ pääsen Rinin kanssa tekemään sitä mikä on meidän juttu ja mihin ollaan panostettu jo niin pitkään. Eihän siitä voi olla muutakuin onnellinen :´) Ja tämän ajatuksen turvin jännitys kaikkosi.


Treenasin vielä lopuksi ja kylläpä Rin oli eteen lähdössä! Ei kyennyt edes perusasentoon rennosti saatika ottamaan kontaktia käskystä. Tästä Rin joutui pari kertaa jäähylle kunnes rentoutui ja luovutti eteenmenoasioista. Tein vähän seuraamista ja liikkeestä istumisen joka meni tälläkertaa hyvin. Sitten sitä A-estettä.. Ei se Rin sitä suostunut ylittämään ainakaan molempiin suuntiin millään. Rin varoi astin pulikoita kun ne olivat huomattavan paksut. Tein kuitenkin Rinille selväksi että ei auta, on mentävä edestakaisin ennenkuin kentältä pääsee pois. Ja niinhän se lopulta sitten kävikin että A-este ylitettiin kiltisti molempiin suuntiin :) Kaiken kokeessa tapahtuneen bonukseksi huomasin kotona että Rinin maastopisteetKIN oli laskettu väärin. Voi luoja, onneksi tämä korjaantui puhelinsoitolla.


tiistai 3. lokakuuta 2017

Valmistautumista ja kouluttautumista


Uusia kuvia ei ole niin täytteeksi muutama vanha :)

Rinin pk-koe lähenee! Lauantaina olisi tarkoitus osallistua (vihdoinkin!!) hakukokeeseen. Alunperin olin ajatellut lähteä kokeisiin aikaisemminkin mutta Rin ei ole ollut vielä valmis siihen. Ja ampumisten kanssa en ole varma vieläkään vaikka nyt Rin ei ole pitkään aikaan paikallaolosta karannut. Ympäristön uusien ärsykkeiden lisävaikutuksen näkee sitten kokeessa.

Sunnuntaina meillä oli hakutreenit ja alku lähtikin hyvin lupaavasti! Maalimies oli vasemmassa etukulmassa ja tänne päästäkseen Rinin piti ylittää isompi metsätie ja tästä pudottautua vähän matkaa jyrkkää rinnettä alaspäin jossa umpipiilo. Tämä oli loistava ja meni kerrasta! Näytöillä on nyt ennakoinut hallintaa ja jäänyt istumaan, nyt kun meni piilolle niin istahti, vilkaisi minuun ja samantien pudottautui napakasti makuulle <3 Tästä hallinta ja ilman palkkaa. Ei mitään vaikutusta, hyvin meni :) Sitten oikealle ja tänne hyvä ja syvä tyhjä hakkuuaukealle. Vasemmalle taas hyvin hankalaan maastoon, kalliota, korkeita saniaisia ja alasmenoa. Rullan tuonti tällä näytöllä kuten edelliselläkin HIENOSTI eteenpäin eikä tullut omia jälkiään keskilinjalle <3 Näytöllä meni itsenäisesti maahan ja tästä heti palkka.

Sitten alkoivatkin ei-niin-hienosti menneet treenit. Tyhjä oikealle, tämä oli taas hyvä. Toinen tyhjä vasemmalle ja tänne teki piikkipiston ja tuli itsenäisesti ja turhan nopeasti pois. Lähetin uudestaan ja nyt Rin ottikin rullan heti parin metrin päästä keskilinjalta.. Voivoi.. Tämän taisi tehdä vielä kaksi kertaa ja kevyesti toruin Riniä ja lähetin vähän enemmän radan puolelta, siitä mistä otti rullan. Sitten voitin taiston ja Rin upposi hienosti syvälle (ei ihan kuitenkaan taakse asti..) ja kun kutsuin niin tuli rullatta pois! Jes! Tästä olikin kiva lähettää kun seuraava oli löytö. Tehtiin niin että kun Rin pääsi takarajalle niin maalimies kutsui ja Rin etenee aluetta löydölle. Nyt Rin teki jonkun pyörähdyksen, eteni vähän taaksepäin ja siitä sitten kääntyi uudestaan eteenpäin ja tästä kutsu. Täällä kävikin niin että Rin kuvitteli olevansa näytöllä ja kävi maalimiehen luokse makaamaan. Aikansa siinä pötkötti ja kun tulosta ei tullut niin otti rullan. Nyt ei myöskään heti mennyt maahan kun mentiin näytölle ja jouduin pysähtymään ja siitä Rin sitten meni maahan. En siis etene näytöllä jos Rin ei ole maassa ja joutuu itse pohtimaan miten minut saa maalimiehen luokse. Seuraava oli taas samaan malliin ääniavulla ja tässä Rin meni taas maahan josta maalimies suorapalkkasi. Ei pitänyt palkata mutta toisaalta en usko että Rin käy maahan normaalisti kun joutuu itse tekemään etsintätyön.



Enään en ehdikään tälläviikolla hakua Rinille järjestää, treenataan sitten esineruutua ja tottista mitä keretään. Viime viikolla teinkin hyvin epäonnistuneen esineruudun.. Alue oli hieman hankala, alaspäin viettävä rinne jossa keskellä iso kivi. Kooa teki ensin hommia eikä tuonut kumpaakaan alueella olevaa esinettä! No, Rin on tarkempi ajattelin ja hain Rinpulaisen hommiin. Rin toi heti ison kiven takana olevan esineen, tästä hajut kulkeutuivat kiven päälle ja täällä Kooakin hyppi muttei saanut tarkennettua hajua. Sitten takaesinettä etsittiin ties kuinka monta minuuttia. Alkoi jo sapettaa, Rin kuitenkin työskenteli hyvin. Otin Rinin hihnaan ja mentiin etsimään esinettä. Ja sitä ei löydy! Perhana! Jompikumpi koirista oli siis kuljettanut esineen paikkaan x ja sinne se oli hylätty.


Rin ajoi tämän ruudun jälkeen myös jäljen. Vanheni reilun tunnin ja viidellä kepillä. Huono jälki. Rin lähti janalla vinoon ja korjaukset eivät menneet hyvin. Nosti lopulta oikeaan suuntaan jäljen mutta hylkäsi tämän heti. Kehotuksella jatkoi ja nosti ekan kepin. Melkein kyllä sen hylkäsi.. Toista keppiä ei nostanutkaan ja ajoi vähän jäljen sivussa. Kolmas keppi oli hakkuuaukealla muiden keppien joukossa ja tämän Rin nosti hyvin. Sitten jäi taas yksi välikeppi.. Neljäs keppi oli vanhan metsäkoneenjäljen keskiosalla ja tästä Rin kyllä painoi ihan surutta yli. Testasin mitä tekee kun on tällainen ylitys tulossa ja meni pokkana vaan läpi. En päästänyt ja Rin oli ihan ihmeissään että miksi ei meno etene. Hetken tätä ihmetteli ja yritti pariin eri suuntaan kiskoa ja sitten nenä aukesi ja keppi löytyi. Näitä siis lisää. Aiemmin jälki myös kulki metsäkoneen jälkeä pitkin ja tätä hankalaa alustaa Rin ei olisi millään malttanut jäljestää vaan mentiin toista renkaan jälkeä pitkin mitä olisi pitänyt. Viimeinen pätkä oli niin että jälki kulki noin metrin päässä paljon kuljetulta hiekkatieltä. Tämän käännöksen Rin otti hyvin eikä paukannut tielle. Maa oli myös myllättyä hiekkaa ja tässä pysyi hyvin jäljellä. Samantien kun käännyttiin huomasin vaan että edessä on koiranulkoiluttaja! Rin ei vielä huomannut ja he taisivat kytkeä toisen koiransa. Sitten Rin bongasi koiran, pöhähti ja jatkoi kunnes tulivat rinnakkain noin parin metrin etäisyydelle. Mitä tekee Rin? Lähtee menemään toista koiraa kohti karvat pystyssä :D Sanoin että sooosooo ja Rin palasi jäljelle, väisti reilusti toiseen suuntaan ja kehotuksesta tuli takaisin jäljestämään ja nosti viimeisen kepin. Eli Rin kestää aika hyvin häiriötä jäljellä kun normaalisti Rin olisi saanut paskahalvauksen kun kohtaa koiran lenkillä. En tiedä oliko sillä merkitystä että esineruutu oli mennyt huonosti tai sille että mulla oli Venla reppuselässä mukana. Hän jatkuvasti hoki että "Koska ollaan perillä?" "Missä auto on?" :D


Sunnuntaina hakuhommien jälkeen tehtiin myös tottista. Rin meni ensin paikallaoloon johon yksi paukku. Tämä hyvin. Sitten seuruuta ja henkilöryhmää jossa Rin helposti vähän jätättää kun joutuu ulkokaarrokselle. Istuminen kahdesti ja tämä meni loistavasti :) Maahanmeno myös. Sitten tein yhden harjoitushypyn metrisellä suoraan palkalle ja jätin tähän koska keli hieman liukas. A-estenouto meni hyvin. Eteenlähetys tyhjälle ja hirmu hyvä mutta hieman hidas maahan kun etsi palkkaa. Ei noussut ekalla ylös ja lähti etsimään sitä palkkaa kun nousi. Tästä siirtymä uudestaan paikallaoloon ilman paukkuja ja tämäkin hyvin mutta Rin ei noussut taaskaan ekasta käskystä sivulle.


Lopuksi vielä muistio koulutuksesta :) Nuorten koirien tokoringillä oli Nina Manner kouluttamassa ja koska tilaa oli niin vein Rinin sinne tekemään enemmänkin kyllä pk-juttuja. Aloitettiin siitä että Rin sekoittaa jääviä, jos on joku liike alla niin ei kuuntele. Sain neuvoksi olla itse kummallinen kun peruuttelin ja annoin käskyjä. Tämä oli ohjaajalle yllättävän haastavaa :D Etenkin kun Nina sanoi että pitää kinkata takaperin ja vielä keskittyä meneekö Rin istumaan vai ei ja antaa asiaankuuluva palaute. Mutta Rin oikeasti ihmetteli miun liikettä eikä alkuun keskittynyt. Paineistui käsien heiluttelusta joten tätä pitää jatkaa. Nina myös sanoi että olisi hyvä korjata jos tulee asentovirhe, tätä en ole aina tehnyt. Puhuttiin myös Rinin vireen laskemista kokeissa ja että ei ole täysillä mukana sosiaalisessa palkassa, toisin kun treeneissä. Voisin opettaa Rinille että pitää aktivoitua kun otan itse jäykän asennon. Ehkä auttaisi tuohon kokeessa laamailuun ja opettaisi Rinille sitä että pitää itsekin olla aktiivinen eikä ohjaaja järjestä kaikkea sirkusta.


Toisella kierroksella näytin meidän pk-noudot :) Nämä menivätkin hyvin vaikka Nina niistä löysi huomautettavaa ;) Ensinnäkin Rin varasti tasamaanoutoon! Tätä ei olekaan ennen tehnyt. Vastapainoksi kun pääsi lopulta menemään niin nouto olikin hyvin vauhdikas ja Rin ajautui vähän ohi kapulasta. Irroitus huono, viime treeneissä Rin tarvitsi kaksi käskyä irroitukseen ja nyt piti itsekin todeta että meillä on ongelma. Sama irroitushaluttomuus toistui muissakin noudoissa. Hyppynouto oli hyvä, Rin vähän arpoi ponnistuspaikkaa takaisinpäin tullessaan. A-este oli uusi ja kapeahko ja tämän Rin kiersi takaisinpäin. Olisin saanut nopeammin huomauttaa. Uusinta menikin hyvin, Rin vaan ei ottanut kunnolla vauhtia ja räpiköi kapulan kanssa yli. Hyppäsi aaaaaiiiivan liian korkealta alas. Kaikki luovutukset olivat suoria mistä olin _todella_ tyytyväinen. Rin tuli vähän vinossa mutta korjasi itse itsensä suoraksi eteen :)


Tasamaanoudon kapulan ottoon tuli neuvoksi joko niin että hetsaan Riniä leluun ennen kuin lähetän (olisi kiire tulla palkalle) tai sitten niin että lähetän ja ennen kuin Rin on kapulalla niin kutsun Riniä. Ensimmäinen toimi paremmin joten jatketaan sillä. Irroitukseen pitäisi tulla enemmän aktiivisuutta Rinin puolelta. Nyt niin että kun sanon "Irti!" niin painan kapulaa kevyesti Riniä kohti ja tästä Rinin pitää itse vetää päänsä pois kapulasta eikä niin että minä kiskaisen kapulan hampaista irti. A-estettä olisi hyvä harjoitella valjaissa, ehkä sitten talvella..



Hyvä koulutus ja hyvin tarpeellinen vaikka meillä ei sen isompia harmeja tälläkertaa ollutkaan :) Nyt sitten vaan tehdään kivoja juttuja loppuviikko ja mennään hyvillä mielin kokeeseen. Ja yritän olla Rinille yhtä hyvä ohjaaja mitä Kooallekin enkä sortua jännittämään ja muistan luottaa Riniin.

torstai 28. syyskuuta 2017

Pohjakosketus ja muita onnistumisia

Viime sunnuntaina miun piti viedä Kooa tokokokeeseen. Kooa oli siihen aloittanut harjoittelun heti PKSM-kisojen jälkeen. Tehtiin treeniä paljon muttei kuitenkaan liikaa ja olin varovainen vauhtiliikkeiden kanssa. Koetta edeltävänä päivänä menin kentälle treenaamaan ja Kooa oli todella omituinen. Jotenkin poissaoleva ja keskittymiskyvytön. Normaalisti Kooa on hyvinkin vauhdikas ja jopa äänekäs mutta nyt oli kummallisen hiljaa ja passiivinen. Seuruussa ei ollut mukana ja kun aloitin kaukot niin ei mennyt ensimmäisellä käskyllä useampaan kertaan maahan. Ei myöskään suostunut ensimmäisellä käskyllä tekemään seiso-maahan vaihtoa. Kooa kävi pariin otteeseen autossa kun kentällä ei mikään toiminut ja viimeinen niitti oli se kun siirryin kokeilemaan kiertonoutoa ja Kooa ampaisi raivolla suoraan kapulalle ja toi sen esteen yli hypäten. Sama uudestaan ja siihen loppui Kooan treenit ja tein päätöksen jättää Kooan pois seuraavan päivän kokeesta.

Koska Kooaa varten olin rakentanut tokohommia kentälle niin Rin pääsi niitä juoksemaan, ihan vaan vaihteluksi. Ja Rinhän oli aivan superpätevä kaikessa! Kokeilin EVL-liikkeet läpi ja kaikki sujuivat todella hyvin. Päätin siis viedäkin Rinin Kooan sijaan kokeeseen vaikka tokosta Rinillä on ollut puolen vuoden tauko. Liikkeitä olemme tehneet silloin ja tällöin ja ne ovat olleet Rinillä hyvässä muistissa joka kerta. Paitsi eteenlähetys, se nyt tuskin on kenelläkään koiralla hyvässä muistissa.. Koe oli myös tutulla kentällä ja tiesin että olemme ainoa osallistuja.

Jos Rin ei agilityssä ole nollia keräillyt niin nyt Rin korjasi tilanteen nappaamalla NELJÄ nollaa! Tämä on minulle myös huonoin tokotulos ikinä, eli ei siis tulosta. Aina on onnistuttu räpiköidä edes kolmostulos mutta tälläkertaa ei. Hyvä puoli oli siinä että ne liikkeet mitkä toimivat niin toimivat hyvin.

Paikkaistu 10: Tämä meni hirmu hyvin. Rinillä kaksi vierasta koiraa ja ei ennaltaan tuttuja rotuja vieressä. Molemmat koirat menivät myös maahan ja Rin istui hirmu hyvin, hieman vilkuili sivuilleen. Mutta ääntä ei tullut.

Sitten kävi niin että liikkuri oli väärällä puolella kun koiria pitäisi nostaa ylös. Rin on aina ollut todella herkkä liikkurin liikkeille ja nytkin luimisteli ja kurkki taakse kun tuomari ensin ohjeisti liikkuria vaihtamaan paikkaa. Sitten alkoi koirien nostatus. Ensimmäinen koira vaati kolme käskyä ja Rin jatkaa luimistelua. Toinen koira nousi ensimmäisellä käskyllä. Sitten maahanpäin käskytys. Kun liikkuri oli ensimmäisen koiran kohdalla niin Rin nousi seisomaan. Ohjaaja ei käskenyt koiraansa luokse ja koko tilanne oli pysähtynyt. Tässä sitten hetki hengitettiin ja Rin ei tiedä oikein mitä tehdä ja hiipi hetken päästä vähän eteenpäin ja hetken päästä vähän lisää. Tässä vaiheessa sitten keskeytin itse liikkeen koska olin ainoa kisaaja.

Harmittaa hirmuisesti moni asia. Se ensinnäkin että en keskustellut tuomarin kanssa miten nollakoirien tulisi toimia. Itse olen ollut siinä uskossa että nollakoirille ei turhia käskyjä käydä antamaan etenkään kun eivät olleet EVL tasoisia. Tästä taas kerran turhaa painetta Rinin jo ennestään harmikkaaseen paikallaoloon. Toiseksi harmittaa se että en itse ollut näppärä ja käskenyt Riniä maahan. Itse vähän odotin että viereinen ohjaaja olisi käskenyt koiransa maahan ja omalla vuorollani olisin saanut pistettyä Rinin maahan. Tästä Rin siis sai taas palkan kun pääsi pois pälkähästä. Mutta kiitoksia kuitenkin nollakoirille, ilman heitä ja heidän ohjaajiaan ei olisi osallistuminen onnistunut :) Plus koirat olivat ihanan rauhallisia eivätkä häirinneet Riniä mitenkään.

Seuruu 9: Tämä oli todella kiva. Täyskäännökset oliva löysiä, nyt ollaan harjoiteltu ehkä enemmän pk:n takia täyskäännöstä toiseen suuntaan mutta valikoin kokeeseen nyt vähän vääränlaisen pyörähdyksen.

Zeta 7: Eka oli maahan ja Rin ei mennyt maahan. Tämä on ehkä ongelma, Rin on ollut hieman epäkuuntelevainen jäävien kanssa kun on liikkeitä alla.. Muuten taisi mennä hyvin.

Luoksetulo 9: Hirmu kiva! Seiso olisi voinut olla nopeampikin mutta vauhti oli todella kiva Riniksi :)

Ruutu 0: Tämä oli vähän arvattavissa mutta edellisen päivän harjoitteluilla Rin kyllä meni paremmin ja noudatti korjauskäskyjä. Nyt korjauskäskyt menivät kuuroille korville. Meni ehkä noin 0,5 metriä vinoon ruudun suuntaan. Tai sitten olisi pitänyt stopata aiemmin kun näin että menee vinoon. Nyt annoin vinoutua kun kuvittelin että on helpompi näin korjata.

Kiertonouto 0: Tämä on ollut joka kerta treeneissä aivan supermahtava! Stopit napakat ja Rin on _aina_ löytänyt tötterön. Nyt Rin lähti suoraan hypylle. En ehtinyt sanoa kun hyvin, hyvin hiljaisen S-äänteen ja tämä jo pysäytti Rinin kuin seinään. Uudesta käskystä lähti kiertämään mutta ruudun narut oli muutaman metrin päässä kiertomerkistä ja Rin meni ruutuun. NÄIN läheisiä juttuja en kyllä ole Rinin kanssa harjoitellut ja yleensä Rin on ollut todella hyvä erottelemaan asioita mutta nyt on toki treenitaukoa alla. Ehkä kolmannella käskyllä kiersi merkin ja teki todella napakan maahanmenon. Mutta. Sitten ei tullut esteen yli takaisin. Tämä viimeinen oli kyllä Tuhma Rin!

Kaukot 9,5: Hirmu hyvät verrattuna taas treeninmäärään. Maa-seiso on edelleen ongelmallisin.

Tunnari 0: No jösses. Tässä taas varmasti esissä harvemmat treenit vaikka niissä Rin on ollut ongelmaton. Otti heti oikean, tiputti, haisteli muut läpi ja valitsi oikean. Toi sivulle ja tiputti.

Ei ollut hyvä päätös mennä Rinin kanssa vaikka tuo paikallaolon onnistuminen alun osalta kuitenkin lämmitti mieltä. Rin oli kehässä normaali itsensä eli aika ponneton mutta otti kuitenkin sosiaalista palkkaakin vastaan ihan siedettävästi. Sain yllättävän kivuttomasti alle vuorokaudessa vaihdettua noutojen eteentuomisen suoraan sivulle. Alkuun näytti törkeältä ja hirmu vinolta joka tuonti mutta kokeessa ja koeaamuna kaikki olivat lopulta suoria :) Nyt sitten taas toiseen suuntaan :D Tokomasennus ja tauko siis jatkukoot!

Mutta Kooan kanssa en tiedä mitä teen. Kooahan on siis oireillut nyt niin että parin laukka-askeleen jälkeen saattaa tipahtaa osittain maahan ja potkia takajaloilla taakse. Kaiperla korjasi Kooaa ja sai lukot avattua. Silti oireilu jatkui ja jatkuu. Johtuuko tämä oireilu tiukasta PK-treenistä vai enemmän niitä seuranneista tokotreeneistä? Uskallanko Kooan kanssa tehdä tokoa? Nyt ainakin jää toko tauolle ja rallytokokisat olisi kuukauden päästä. Siinä ei onneksi ole niin raskaita liikkeitä kuin tokossa. Harmi juttu jos Kooalle ei jää kuin yksi laji :(

Mutta sitten niihin onnistumisiin! Rin on ollut peekoossa ihan supermahtavaisenpätevä! Etenkin tottiksessa. Nyt olen ottanut kiintoestettä mukaan, yhden kerran Rin jäi nivusistaan vähän kiinni menohypyssä ja itse päästin tietenkin parkaisun. Rin kääntyi katsomaan ja annoin kapulan tuonti käskyn. Eihän se tietenkään tuo sitä yli, mietin. Mutta ja mitä! Sieltähän se Rin liisi, vähän paremmalla ilmavaralla ;) Uusinta ja nyt Rin keskittyi esteeseen ja hyppäsi kunnon ilmavaralla. Toisella kertaa taas uusi kiintoeste. Ja musta sellainen. Nyt otin ensin pelkän menohypyn läheltä ja palkalle. Sitten tasamaanoutoa vähän väliin josta siirtymä estenoutoon. Tämä menikin loistavasti molempiin suuntiin :) Sitten siirryttiin A-esteelle joka myös pitkästä aikaa onnistui loistavasti <3

Eteenlähetykset ovat olleet huisin hyviä ja muutenkin tottis on todella kivalla mallilla. Eilen myös ammuttiin ensin seuruussa niin että en palkannut ja jatkoin kaaviota. Rin kääntyi katsomaan taaksepäin ja aavistuksen jätätti. Itse maltoin mieleni ja kävelin vaan eteenpäin niin kohta se Rin tulikin paremmin mukana. Käännöksen jälkeen mieli oli kyllä ampujassa ja tästä vähän ärähdin ja Rin paransi. Istumisessa ja maahanmenossa oli vähän korvat luimullaan taaksepäin mutta tämän jätin huomiotta, jäävät menivät hyvin. Paikallaolossa myös ammuttiin ja Rin pysyi <3 Tästä en nyt mitenkään kehunut ja Rin makoili reilut viisi minuuttia vielä ampumisen jälkeen. Hyvä Rin!

Viikko sitten hakutreeneissä Rin teki taas valeilmaisun.. Olin huutanut "Täälläpäin!" kehoitusta kun Rin eteni taaksepäin. Tässä vaiheessa oli kaksi tyhjää alla, piti olla yhteensä vain kaksi tyhjää mutta huonon radanlukemisen takia (huono ohjaaja!) piti ottaa kaksi lisätyhjää. Olin valmistautunut yliheittoon kun näin että Rin tulee keskilinjalle. Sitten huomasinkin että Rin tulee rulla suussa.. Voivoi. Koska olin kääntynyt jo lähetysasentoon enkä ollut rullanvastaanottoasennossa niin Rin tiputti rullan suusta ja tuli keskilinjalle "Jatketaan" -asenteella. Laitoin Rinin vaan siitä sitten toiselle puolelle tyhjälle ja täältä tuli (ONNEKSI!) ilman rullaa kun kutsuin. Tästä olikin maalimiehelle yliheitto.. Muutoin treenit menivät oikein hyvin. Mietintämyssy taas päähän ensikertaa varten..